maanantai 27. helmikuuta 2017

Huittu


Eilen käytiin Laihialla tsiigailemassa olkilinnaa. Kai ootte kuulleet siitä? Olipa kiva paikka toi Huittu. Hyvä liukumäki ja tosi kiva notskipaikka. Alueella oli myös pieniä museotupia, joihin tytöt kurkisteli ihan innoissaan. Myös napakelkka oli tytöille ihan uusinta uutta ja ihmeellistä. Olkilinnan on rakentanut paikallinen Jouko Lehtinen. Viimeisessä kuvassa on pieni kappeli, joka on saman miehen käsialaa.

Elokuun 17. päivä vuonna 2013 satoi kaatamalla vettä. Niin kovaa, että rännit ei riittäneet eikä ikkunoista nähnyt pihalle, kun yksi morsmaikku istui kampaajalla valmistautumassa suureen päiväänsä. Häävalokuvaus Vanhan Vaasan raunioilla oli poissuljettu vaihtoehto ja Laineen Jarkko (Jarkko Laine Photography) joutui laittaa kaiken mielikuvituksensa peliin. Se ajoi meidät tuonne Joukon kappelille ja soitti matkalta kaverillensa, että olis pastorin keikkaa tiedossa.

Mä en ollut koskaan edes tiennyt tommosen kappelin olemassaoloa siellä Laihian mettillä. Kappelissa seisoi vanha mies. Vieläkin arvuutellaan oliko se oikea mies vai kappelin oma kummitus :D Oli sitten kummitus tai ei, lainasi se silmälaseja meidän valepastorille, joka oli sillä välin jo leikannut itselleen paperista liperit. Niin saatiin mekin siis kirkkohäät, vaikka maistraatista oli vihkijä kotiin jo varattu ;D

Kuvauskeikka tohon pieneen kappeliin taisi olla meidän hääpäivän kivoin juttu. Ennen sitä päivää tapahtui paljon kaikenlaista, joka toi mustan pilven koko meidän juhlien päälle. Kuitenkin reissu tuonne kappeliin oli jotain tosi erikoista ja eilen kun käytiin siellä uudelleen, tuli jotenkin lämmin fiilis.

Mukavaa uutta viikkoa!
Sannis

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Smoothiekakku

Mitä ajattelin tarjota ja mitä tarjosin.



Ei ollu nyt taas strömsöläiset asialla ei. Kutsuin pari kaveria meille kylälle ja ajattelin pyöräyttää smoothiekakun. No, fiksuna mietin, että teen sen kuitenkin jälkiruokakulhoihin jos sattuis ettei hyytyiskään. No, kuinka ollakaan.. eihän se hyytynyt. En tajua, miten onnistuin sössimään liivatteen. Kulhoissa oli siis smoothieta maustettuna semmosilla jäätävillä liivateliiskoilla. Hirveen hyvää :D Jotenkin se hiton mönjä ei ollutkaan sekaantunut kunnolla. Itken verta sen melkein kilon satsin mansikoita perään, jonka "kakkuun" upotin. Aaargh!

Onneksi päätin maistaa taideteostani etukäteen ja ehdin ottaa pakastimesta hätävaraa. Lidlistä poistettiin joku aika sitten joulujuttuja ja varasin just tällaisia hetkiä varten pakkaseen pinon piparimutakakkuja hintaan 1,29€/kpl. Kannatti :D Oli vähän semmoinen semijouluinen fiilis, koska piparien lisäksi kaapista löytyi joulusuklaata. Saanen siis huomauttaa, että se on ollut kaapissa joulusta lähtien, kenenkään siihen koskematta. Jiihaa!

Että jos tunnet olevasi sinut liivatteen käytön kanssa, kannattaa kokeilla Kinuskikissan smoothiekakkureseptiä. Tuntui olevan tota mun kämmiä lukuunottamatta aivan mallikas ohje. Laitoin muuten normikermaa kookoskerman sijaan. Ohje löytyy tästä.

Mukavaa sunnuntaita! Tehkääpäs vaikka smoothiekakku!
Sannis

lauantai 25. helmikuuta 2017

Inside my brain



Mun viikkoni puhelimen kuvien mukaan näyttää tältä.

| Valoa oli tällä viikolla ihanasti useampana päivänä. | Aamiaista syötiin alkuviikosta bossin luona palaverin merkeissä. | Legot siivotaan harjalla ja kihvelillä. | Neljävee teki itselleen vähän erikoisemman löhöpaikan. | Evästehdas on ollut käynnissä. |

**********

Mini sai flunssan ja sitä ollaan koitettu parannella. Välillä on hoitanut isi ja välillä äiti. Välillä hälytettiin mummukin apuihin, että saatiin jumpat rullaamaan niinkuin pitää. Itelläkään ei oo ihan normaali olotila. Veto on pois ja lihaksia kolottaa kummallisesti, vaikka takana on normitreenit eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kunpa nyt ei flunssa kiertäisi meitä kaikkia läpi. Hyvin ollaankin taas säästytty. Monilla on nyt ollut pitkiä sairastelukierteitä ja semmoset ei kyllä sovi mun psyykeelle ollenkaan.

**********

Tiedättekö semmoiset ihmiset, joista kaikki tuntuu pitävän, mutta sinä näet jotain, mitä muut ei näe? Mulle kävi niin, että selvisi, että minä olin oikeassa. Nyt sisäinen skorpionini on myrkyttänyt mun mieltäni jo jonkin aikaa ja saanut mut ajattelemaan asiaa aina silloin tällöin. Mitä väliä? Miksi mun pitää miettiä jotain puolituttua ihmistä, joka ei ole niin mukava? Kyseessä ei ole ihminen, jonka kanssa mun pitäisi olla edes ikinä tekemisissä, mutta jotenkin kuitenkin se asia tulee mieleen aina välillä. Mun on hyvin vaikea kestää maailman epäreiluuksia ja ihmisiä, jotka naureskelee toisille selän takana. Tekis mieli huutaa ääneen, että hahhaaaa, minäpä olin oikeassa..ettekö te muutkin nyt jo näe?! Ja tekis mieli marssia sen tyypin eteen ja kysyä, että milläs oikeudella sitä toisille naureskellaan. Huuuuh, vaiennan skorpionini ja unohdan koko jutun. Ihmiset on varmaan veemäisiä, koska niillä on itsellä paha olla. Ja joo, olipa ihan hirveän irrallinen ajatus, mutta oli ny pakko vaan päästä johonkin sanomaan edes jotain :D

Mulla olis muutenkin nyt niiiin paljon postattavaa. Kuvia löytyy ja ajatuksia sitäkin enemmän. Blogi onkin päivittynyt huimaa vauhtia jo pitkän aikaa. Puolisen vuotta on tänne tullut jo jaariteltua. Jonkin verran porukkaakin tuntuu olevan siellä ruudun toisella puolella. Nice! Kiva, että ootte löytäneet tänne!
**********

Matkakuume on yli kova nyt just. En osaa päättää mihin haluaisin. Johonkin lämpimään ja hinta mielellään alle tuhat egeä koko porukalta. Vielä ei oo sattunut sopivaa reissua löytymään ;D ;D Mister A:lla vaihtui työnantaja ja lomat paloi sen siliän tien, joten kovin pitkistä reissuista ei tarvi tänä vuonna haaveilla. 2018 loppukeväästä/alkukesästä merkkasin kalenteriin Kanadan reissun. Sitä onkin vasta parikymmentä vuotta tässä suunniteltu ja nyt ei kyllä enää siirretä. Selvisin Floridan lennoista, niin nythän ton pitäisi olla piece of nakki! Vaatii jäätävää säästökuuria. Oon laitellut ennen ulkona syömiseen menneet rahat matkasäästötilille ja kyllähän siitä pikkuhiljaa kertyy.

**********

Klo on 7.33. Ihan vielä ei oo nyt muuta tälle päivälle :D
Mukavaa viikonloppua!
Sannis