keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Instalife


Keskimmäisessä kuvassa on ekaluokkalaisen oma Spa. Järkättiin se jo elokuussa, mutta nyt vasta muistin, että kuva on puhelimen jemmassa. Kaikenlaista muutakin sieltä löytyi. #mylife

Huomenna on joulukuu. Jotenkin siistiä!
Sannis

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

A year in the life

Jo toinen postaus tälle päivälle? Tilanne vaatii!

Gilmore Girls - faneja langoilla? Tosifaneja siis? Niitä, jotka on katsoneet sarjan kymmeniä kertoja? Tai ainakin enemmän, kuin kaksi kertaa? Jos et vielä tsiigaillut neljää uusinta jaksoa etkä halua tietää mitä niissä tapahtuu, kannattaa tämä skipata. Jos taas ehdit ne jo vakoilla, kerro mitä olit mieltä? Arvaat varmaan, että mulla on pari juttua sanottavana.. tai ehkä kymmenen plus yksi.

Yksi -> Kaikki näyttää typeriltä! No joo, ei kaikki, mutta aiemmin niin nätti Lorelai on ihan kummallisen näköinen leikellyissä kasvoissaan. Emily on jäätävän laiha ja Loganinkin huulien ympäristö näyttää jotenkin oudolta. Miss Patty? Oumaikaad!

Kaksi -> Olisin toivonut Roryn kohdalle jotain muuta, kuin ainaista samaa säätöä. Aina vaan sama lellikakara, joka sadannen kerran hajoaa siihen, kun elämällä ei ole mitään suuntaa eikä oo edes paikkaa asua. Voi yhyy! Aina jotain tarjotaan hopelautasella, mutta ei kelpaa, koska en nyt juuuuri hei halua olla opettajana ihan missä tahansa valitsemassani aineessa. Niin, ja aina jos äiti vähänkin kritisoi rinsessan valintoja, menee lanttu jumiin ihan totaalisesti. Argh!

Kolme -> Richard puuttuu. No, toki olosuhteiden pakosta, mutta kuiteskin. 

Neljä -> Mitään ei tapahdu. Kaikki hahmot on mukana tyyliin max kolmen kohtauksen ajan ja kaikki on hyvin, hyvin pinnallista ja mitään sanomatonta.

Viisi -> Jäätävän pitkiä kohtauksia epäolennaisesta..typerästä musikaalista tai tangoklubilta. Niiden sijaan olisi voinut keskittyä olennaiseen. 

Kuusi -> Outoja juttuja.. Uima-allaskohtaukset ei oo yhtään Gilmoren tyttöjä. Eikä myöskään esim. se, kuinka Elämän ja kuoleman prikaatin bileilta on kuvattu. Kohtaus, jossa Rory sano heipat Colinille, Finnille ja sille kolmannelle, jonka nimeä en muista, on kans ihan hölmö. Sijaiskohtuhomma tulee ihan puskista ja on ihan outo ja irrallinen.

Seitsemän -> Lorelain ja Luken välit tuntuu ihan liian haaleilta. Tosifani haluaisi nähdä vähän enemmän tunteita.

Kahdeksan -> Lane ja Zach. WTF? Miksi ne edes on tässä mukana, kun ei mitään funktiota kuitenkaan. Ja ilmeisesti Zach on vanhentunut joku 30 vuotta siinä missä muut kymmenen :D

Yhdeksän -> Gypsyn näyttelijä Emilyn sisäkkönä. Why? Ja miksi sisäkköjen vaihtuminen pidettiin vakiona seitsemän kautta, mutta muutettiin nyt?

Kymmenen -> Koko Paul-juttu on aivan yli typerä. Se, että Rory muka seurustelee sen kanssa ja se, että koko homma rimpuilee jotenkin tosi heikosti koko minisarjan läpi.

+ 1 -> Loppu on ihan hanurista. Tottakai pitäisi selvitä, kuka on Roryn lapsen isä.



Kuva: Gilmore Girls - Facebook (klik)

Katsomisen arvoiset kohdat ->

Kun Lorelai matkii ranskan kieltä. Nauroin ääneen. Tais olla ainut kerta.
Kun Rory tulee tyhjään Gilmore-taloon ja kävelee Richardin muotokuvan luokse.
Kun luke paasaa Lorelaille, kuinka eroaminen olisi huono vaihtoehto.
Lorelain ja Luken hääpaikka ja vihkiminen.
Edit... Kaikki kohdat, joissa Jess. Eli varmaan ne kaikki kaksi. Alunperin olin ihan Team Deanissa, mutta sarjan kolmannenkymmenen katselukerran jälkeen aloin kallistua Jessin puoleen. Niiiiiin, ja toki se kohta, jossa Paris potkaisee vessan oven kiinni.

Olikos muuta?

No niin, what say you? I say: Huti!
Sannis

#kiitollinensiunattuonnellinen


Lunta tilattiin ja sitä näytetään nyt saavan, ainakin täällä Pohjanmaalla. Se on nyt myysailua vaan koko päivä eikä sitte yhtään mitään muuta. Eilen oli firman pikkujoulut ja voi morjens, että tällä jengillä on kyllä aina hauskaa. Käykäähän tsiigaamassa Instasta -> sannis_2.0 meidän #mannequinchallenge. En ikipäivänä olis uskonu, että onnistutaan. Ja vielä ekalla otolla. Kokeiltiin tokaakin, mutta eka oli parempi. Voin kertoa, että älämölö ja säätö oli aika melekoinen vielä sekunti ennen kuvaajan "Käy"- huutoa :D

Jumppaohjaajat oli ostaneet mulle joululahjan ja se tuli kyllä niin yllätyksenä, että meni siinä vähän meikämuikkelilla pasmat sekaisin. Kortin sanat "Ihanaa joulua Sannikselle, salin sydämelle!" sai mut tirauttamaan tänään pienet itkut. Miten ihanasti sanottu ja kuinka tärkeäksi tuo lause saikaan mut itseni tuntemaan.

Stay warm!
Sannis

lauantai 26. marraskuuta 2016

Pukinpuuhia


Eilen tehtiin vähän joulupukin puuhia. Kivat tarrat löytyi Clasulta. Liimattiin ne ruskeisiin korttipohjiin ja leikattiin irti. Joulupaperia oli jäljellä vielä viime vuodelta ja nauhat haettiin pikana K-kaupasta. Paperikoristeita hamstrasin Jotexin alesta aiemmin syksyllä niin, että niitä on riittänyt itselle, kirpparille ja paketteihin. Aika hyvällä mallilla alkaa olla meidän jouluvalmistelut. Kivoja juttuja! Eilinen kevyt lumisade ja jouluinen fiilis, kun tytöt leipoi pipareita ja askarteli paketteja, sai sydämen vähän sykähtämään.

Tänään duunia muutama tunti, pikainen kaupparundi ja pikkujoulut. Should be fun!

Kivaa lauantaita!
Sannis

perjantai 25. marraskuuta 2016

Fiilis


Oon pitänyt fiilispäiväkirjaa, koska oon ollut ihmeissäni tästä vallitsevasta hyvästä olosta. Apua! Kuulostaa aika friikiltä, mutta surullista kyllä, viime vuosina hyvä olo on ollut hyvin ohimenevää ja aina ahdistukset on muutaman päivän jälkeen saaneet kiinni. Useamman viikon on nyt mun uudessa päiväkirjassani ollut positiivista fiilistä ja hyvää mieltä. Tottakai päivissä on asioita, jotka ressaa tai hermo kiristyy välillä, mutta silti, AIVAN eri tuntu nyt, kuin kertaakaan aiemmin Tommin kuoleman jälkeen. NIIN siistiä! I'm happy!

No niin, paitsi että... eilen alkoi semisti ressata ja jännittää. Päätin tehdä jotain, mitä oon miettinyt jo kaaaaauan, mutta en oo kehdannut tai uskaltanut. Normaalisti en kovin mielelläni astu oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja oon sitä mieltä, ettei ihmisen tarvikaan prässätä itseään kaiken aikaa uusiin juttuihin, mutta nyt tuli tilaisuus ja päätin tarttua siihen.

Hihii, kuulostaa nyt aivan yli isolta jutulta.. Voin kertoa, että ei oo kenellekään muulle. Mulle vain. One small step for mankind, one huge step for me. Oon innoissani. Ja kauhuissani.

Ihan hirveen salaperäistä hei!
Sannis

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Eniten ärsyttää kaikki


Joku ehkä muistaa, että vanhassa blogissa kirjoitin "Eniten ärsyttää kaikki" - postaussarjaa. Lueskelin sitä aikani kuluksi läpi ja päätin tuoda muutaman ärsytyksen aiheen tännekin. Viime aikoina on elämä rullannut tosi kivasti, mutta tokihan tossa alkoi vähän verenpaine nousta, kun lueskeli näitä vanhoja juttuja :D

Ihmiset, jotka ei voi väistää.
Aaarg! Ihan sama missä ollaan.. ollaanko lenkillä, kaupungilla, pyöräilemässä tai kaupassa. Se, joka väistää, on aina me. Minä, tytöt ja mister A vedetään parijonossa pitkin pakastealtaiden kylkiä ja ojanreunoja, kun vastaantulijat kävelee pokkana yli leveästi.

Talvi, joka yllätti autoilijat.
Joka vuosi yhtä yllättävää?!

Kun lapset käyttää sua nenäliinana.
Tekis mieli pistää kaikki tenavat ulkoruokintaan välittömästä, kun pienin kävelee sun luo, halaa sun jalkoja jaaaaaaa pyyhkii nenänsä sun housuihin. Tämän takia mä ymmärrän ihmisiä, jotka pysyy lapsettomana omasta valinnastaan. No ei kai.. tehkää ihmiset lapsia jos voitte. Ne on niin kivoja kuiteskin.
(Toimi. huom. Tämä ongelma on poistunut. En muista, että kukaan olis enää hetkeen pyyhkinyt muhun nenäänsä. Jihuu!)

Arvostele mun illallinen tunnissa.
Mitvit?? Tommonen ohjelma on oikeesti olemassa! Arvostele mun illallinen..se ny vielä menis mutta miksi just tunnissa? Anna ny mun kaikki kestää!

Kate Hudson.
Ärsyttävä muija.

Äitiysloma.
Ensin odotat sitä kotona olemista kuin kuuta nousevaa, teet pyhiä lupauksia siitä että et ala säätämään mitään ylimääräistä vaan nautit hetkestä ja ainutkertaisesat tilaisuudesta ottaa iisisti. Sit kun aika koittaa, säädät niin paljon kaikkea ylimääräistä että heikompia hirvittää; väsäät jumppia, ressaat työkuvioista äitiysloman loppumisen jälkeen, ressaat miehen työkuvioista äitiysloman loppumisen jälkeen, teet miljoona kotiprojektia, suunnittelet häitä etkä muista levätä ikinä. Kaksi kuukautta ennen äitiysloman loppua vedät hirveät paniikit siitä että nyt se loppuu etkä oo ehtiny ottaa rennosti juuri missään kohdassa. Mikä meni vikaan?

Murut.
Nää ilmeisesti tulee automaattisesti lapsipaketin mukana. Kuuluu myös miespakettiin aika tiiviisti. Vaikka olisit just kolme minuuttia sit imuroinut, keittiön pöydän alus on täynnä leivänmuruja, rakettispagettia, raejuustoa ja mitä ihmeellisimpiä juttuja. AAARGH!!!

"Onko tullu paljon painoa?" -kyselyt raskauden aikana.
Joo, no eipä juuri hei..vai onko jotain epäselvää, kun kuitenkin kilsan päähän näkee että joku valas on nielaissut entisen jumppaohjaajan. Eniten kyllä taas vituttaa kaikki typerät kyselijät.

Ihmiset jotka valittaa (itsekin kaupassa ollessaan) siitä kun muut ihmiset on kaupassa pyhiä ennen/jälkeen/aikana.
"Kylläpä on maailmanlopun meininki, luuleeko ihmiset että ruoka loppuu kesken. Onpa jengi pimeitä kun niin pitää hamstrata." Tyypit notkuu kassalla ja ihmettelee, kuinka muut on niin sakeita että on lähteneet liikenteeseen. NO EIPÄ OO TUNTUNU TARPEEKSI OLEVAN KAIKKEA SUNKAAN KAAPISSA, KUN OOT ITEKIN KAUPOILLE LÄHTENY, HÖLÖMÖ!

Sukat, jotka rullaantuu makkaralle kengissä.
Voi morjens, ei voi typerämpää ollakaan! Inhoan varrellisia sukkia mutta miksi ihmeessä noi varrettomat liukuu aina jalasta pois kun hiihtelet kaupungilla? Joulupukille toiveena sukat jotka on jalassa vielä kenkien pois oton jälkeenkin.

Mikä teitä ärsyttää?
Sannis

P.S. Yhden ärsytyspostauksen lopussa oli helmi -> "Onneks Annukka on aina paras, vaikka kaikki muu olis ärsyttävää!"
Aww <3

maanantai 21. marraskuuta 2016

Glögiä, pipareita ja tarhavalokuvaus


Eilen maistettiin Lidlin glögiä. Aivan jees, aika tummaa. Mutta on se Marlin vaan kaikista parasta. Pakkasessa oli yksi paketti piparitaikinaa ja yksi paketti torttutaikinaa, joten koodattiin paikalle kamut, joiden kanssa ollaan jo monena aiempanakin vuonna joulupiparit leivottu. Putkeen meni. Ei riitaa kaulimista, ei riitaa muoteista. Olin äimän käkenä, kuinka kolmevuotias leipoi täysin ilman apua. No, ei tarttis olla, koska mitäpä tämä kolmevee ei ite osais?! Niin vain muikkeli kauli taikinan, paineli piparit ja nosteli ne ite vielä leivinpaperille. Ihan loppuvaiheilla vasta ymmärsi maistaa taikinaa. Parka piilotteli pöydän takana niinku olis tehny suuremmankin rikoksen. Siihen mennessä ekaluokkalainen oli syönyt omasta taikinaklöntistään varmaan noin puolet.

Syömisvaiheessa tuli vähän sanomista yhdestä tietystä enkelitortusta, mutta hyvin se ekaluokkalainenkin keräs itsensä ja saatiin homma maaliin. Tytöt on juoneet glögiä jo useampaan otteeseen, mutta mulle tämä oli tämän vuoden eka kerta. On se vaan vitsin hyvää. Glögi siis. Ja joulutortut kans. Ja homejuusto. Ja piparit. Ihanaa, kun tulee joulu!

Tänään on päiväkodissa valokuvaus. Kolmevee avas pelin huutamalla jo ovelta: "Mitä, mä en mee kuvaukseen ollenkaan!" Jep. Aivan jännittää, saadaanko tänä vuonna tarhakuvia ollenkaan :D

Have a nice week!
Sannis

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

#meandmyhubby


Perjantaina tytöt meni yökylään. Ite meinasin lösähtää sohvalle, mutta mister A sanoi, että kyllä se nyt on niin, että me lähdetään johonkin syömään. Syötiin Amarillossa burgerit ja jatkettiin siitä joululahjaostoksille. Aika hauskaa! Yleensä tilaan joululahjoja, kun en jaksa/ehdi lähteä kaupungille, mutta tämä oli aika kiva täsmäisku. Saatiin joululahjat ja saatiin joulukalenteriin kaikki luukut. Tänä vuonna kalenterista löytyy kynät, kumit, hammasharjat, pienet taskulamput, pienet muistivihot, laastareita ja karkkia. Vuoden 2016 kalenterissa luukkuja on 13.

Ostin myös ihan ekaa kertaa elämässäni itselleni pullon viiniä ja joinkin siitä illalla puolitoista lasillista. Saatoin aiheuttaa jonkin verran hämminkiä paikallisessa Alkossa, mutta hyvinmeni, hyvinmeni. Sain mitä halusin :D

Lauantai-aamuna päätin, että nyt on tarpeeksi virtaa fiksata ekaluokkalaisen huoneen hirveään kuntoon menneet seinät. Nypin tapetin yhdeltä seinältä ja mister A maalasi. Valkoinen oli ekaluokkalaisen toive ja sitä meillä oli valmiina, joten sitä laitettiin. Tänään etsitään tavarat paikoilleen.

Erittäin mukava äidin ja iskän vapaa. Sitä ei ookaan hetkeen ollut. Mutta nyt on sit heti ens viikonloppuna uudelleen, kun luvassa on pikkuiset joulut ja tytöt menee tätinsä luokse hetkeksi. Nyt pötkötellään täällä koko porukka sohvalla ja mietitään, mitä keksis sateiselle sunnuntaille.

Rentoa sunnuntaita!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Sumu


Tuntuu, että olis niin kauheesti sanottavaa, mutta ei oikein tiedä mistä lähtis liikkeelle. Parin viikon takainen lehtijuttu sai kaikenlaisia tunteita pintaan ja jotenkin oon tosi onnellinen, että se tehtiin. Ilmeisesti oli aika taas vähän purkaa mieltä ja puhua asiasta.

Tommin kuolema romahdutti kaiken, täytti koko elämän ja vaikutti joka ikiseen asiaan. Muutenkin kovaan itsekritiikkiin taipuvaisena kuljin monta vuotta itsesyytöksien ja huonon omatunnon sumussa. En koskaan ollut tarpeeksi hyvä. En tarpeeksi hyvä äiti, en tarpeeksi hyvä vaimo, en tarpeeksi hyvä työntekijä, en tarpeeksi hyvä ihminen.

Jotain on nyt tapahtunut. Sumu on jonkin verran hälvennyt. Tuntuu selkeämmältä. En muista enää syyttää itseäni ihan kaikesta tai kokea huonoa omatuntoa jokaisesta lasten luota poissa vietetystä hetkestä. Pinna ei ole enää ihan yhtä lyhyt eikä kaikki enää tunnu niin epäreilulta. Enää ei tunnu siltä, että jonain hetkenä vaan luhistun kasaan enkä enää koskaan nouse.

Fyysinenkin taakka on nyt pienempi, koska työt on järjestetty vähän uudella tavalla. Enää en pelkää huonojen öiden jälkeisiä päiviä ja viikonloppujen jälkeisiä arkipäiviä, koska kuorma on vähän kevyempi. Yöt on jo vähän parempia, koska kroppa ja mieli pystyy välillä levätä. Nykyään joskus ajatukset hiljenee. Ennen ne ei antaneet armoa koskaan. Vähän myöhään sitä ihminen näköjään oppii omat rajansa. Eikä silloinkaan kokonaan. Mutta onneksi edes vähän. Harha-askelia tulee, mutta suunta on nyt parempi.

Joskus mietin kuinka monta tyttöjen päivää menetin. Kuinka monta hetkeä unohdin tai hukkasin sumuun. Sitten muistan, että menneen murehtiminen on turhaa. Tein parhaani, minkä siinä hetkessä pystyin. Elämä ei aina anna vaihtoehtoja. Nyt on hyvä. Ja toivottavasti pysyykin. Aallonpohjat on niin kovia aina. Mutta ei onneksi enää yhtä syviä. Nyt on vielä koko elämä aikaa.

Hyvää perjantaita!
Sannis

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

6 x 365


Viime päivinä on ollut jotenkin helppoa hengittää. Joskus yhdenkin henkäyksen veto tuntui liian raskaalta. Päivä kerrallaan. Kuusi kertaa kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Ja vähän päälle.

Sannis

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tyttöjen joulu


Joulu tuli tyttöjen huoneisiin. Molemmat koristeli omansa ihan täpinässä. Molemmille aika pitkälti more is more, mutta äiti yritti vähän toppuutella. Ekaluokkalainen kässäs, kun selitin, että ne asetelmat on kivempia, kun on vähän ilmaa ympärillä. Kolmevee katsoi mua hölmistyneenä ja pyysi lisää koristeita :D Ekaluokkalainen osaa jo antaa asetelmiensa olla hyllyllä. Mini siirtelee omia tonttujansa pitkin poikin, asettelee niitä riveihin ja leikkii. Leikkikööt.

Eilen tuli postissa Aamulle Kapteeni Koukun laiva. Viime jouluna se toivoi Jaken laivan. Vain ja ainoastaan sen. Sillä on nyt leikitty koko vuosi ja kaikki muut viime joulun lahjat on unohtuneet. Heti viime joulun jälkeen se sanoi, että ensi jouluna sitten Koukun laiva ja sen se on muistanut tähän päivään saakka. Koukun laiva it is. Minillä on vielä synttäritkin ja synttäreiksi oon järkännyt toisen hartaan toiveen, ison Ryhmä Hau-auton. En malta odottaa, että se saa ne.

Ekaluokkalainen on antanut listansa jo kesälomalla. Puhelin, ompelutarvikkeita, TuttiFrutti-karkkia. Olen ylpeä. Erittäin hyvä lista mun mielestä. Epäilen, että kaikki toiveet toteutuu. Kankaat on jo työn alla. Samoin puhelinasia.. ehkä mun vanha, vaikka tekis kyllä mieli antaa ihan uusi. Tähän asti se on mennyt mister A:n vanhalla, ihan rikkinäisellä luurilla. Saa sii ny.

Tytöille lahjojen lisäksi tärkeää joulussa on riisipuuro ja mantelit, glögi ja piparit ja joulusauna.

Tiistai! Käy!
Sannis

maanantai 14. marraskuuta 2016

Weekend

Haudi hou! Uusi viikko ja uudet kujeet! Meillä oli tosi tehokas viikonloppu. Koti sai vähän perusteellisemman siivouksen, mumman auto sai huollon ja monta muutakin juttua ehdittiin saada aikaiseksi.

Tytöt kävi kampaajalla. Tai oikeastaan, kolmevee kävi kampaajalla ja koululainen sai siinä sivussa ihanat letit. Ja siis kyllä, kolmevee istui just tossa asennossa koko leikkauksen ajan. OMG! On se kyllä ihmemuikkeli :D Loppua kohti neiti alkoi kuitenkin lämmetä ja alkoi jutella ja hömpöttää. Ekaluokkalainen oli aivan liekeissä kampauksestaan. SalonG (klik) on ihan mun duunipaikan vieressä Vaasan Olympiakadulla ja sinne on niin helppo poiketa. Miia kyllä veti taidolla loppuun saakka, jopa tuon pienemmän höntin kanssa ja nyt sillä pienemmällä höntillä on niiiin hieno tukka!



Lauantaina lähdettiin laskettelemaan Vanhan Vaasan raunioille. Siellä mun kuvaani eksyi kummitus :D Tais olla kuitenkin pulkan reuna. Let the record show, että kirjoittaja ei todellakaan ole mikään ulkoilija. Se ei innosta vinkuen hiihtele posket punaisina pitkin hankia, vaan jokainen ulkoilu on suoritus sinänsä. Suorituksia toki helpottaa huomattavasti vihdoin viime talvena hommatut toppahousut ja talvikengät. Mutta siis anyway, laskettelemassa oltiin ja tunsin itsestäni suuren suurta ylpeyttä. Tytöillä oli ihan sairaan hauskaa. Varsinkin mini olis aina lähdössä ulos, kun vaan mahdollista. Oli muuten Robin Packalenkin siinä eksynyt hoodeille. Katoin vaan, että onpa etäisesti tutun näkönen kloppi :D


Isänpäivänä syötiin aamiaista meillä. Tytöt oli tehneet ihanat lahjat ja kortit <3 Mun äiti ja isäpuoli oli meillä. Varattiin siinä samalla vuokra-auto Floridan reissua varten. Naurettiin vaan mister A:n kanssa jälkeenpäin, että tää meidän jengi on kyllä huikee. Ihan vähän ehkä ääntä ja kaikenmoista säätöä ilmoilla aina, kun jotain tehdään. Saattaa olla taas hauska reissu tiedossa :D

Annukan voikan aikana heitettiin ison A:n ja mini-A:n kanssa lenkki ja iltapäiväksi suunnattiin anopin ruokapöytään. Illalla ehditiin vielä pötkötellä soffalla.

Otin viikonlopun aikana sata kuvaa. Yritän opetella käyttämään digijärkkäriä ja 90 prosenttia kuvista on ihan kuraa. En vaan osaa! Voi kuulkaa viistää niin hemmetisti. AAAARGH!

Erittäin hyvä viikonloppu! Nyt pitäis käynnistää tämä viikko! Tsemppiä!
Sannis

lauantai 12. marraskuuta 2016

Hölömö


Vitsi, mikä viikko takana! Tai no, eihän se vielä ohi ole, mutta you know..
Oon ollut ihan huippufiiliksellä matkassa. Työmatkoilla oon väntänyt volumet kaakkoon ja hoilannut täysillä Volbeatia. Oon liikuttunut suurinpiirtein sata kertaa päivässä kaiken maailman jutuista. Oon niiiiiin helpottunut ja onnellinen bossini puolesta, jonka perheeseen syntyi baby pari päivää sitten. Oon onnellinen duunikamun pienistä sanoista, joilla oli niin suuri merkitys ("Mä haluaisin kyllä olla sun lapsi." Voiko äidille mitään kauniimpaa sanoa?). Oon pitkistä työpäivistä huolimatta ehtinyt lukea tytöille kirjaa, jutella mister A:n kanssa, tehdä lumitöitä, saunoa, auttaa ekaluokkalaista läksyissä, pötkötellä kolmeveen kanssa ja siivoilla kotona.

Mikä ärsyttää, on se, että aina kun fiilis on näin jees, pelkään sitä hetkeä, kun se ei enää ookaan. Huonot päivät ja huonot fiilikset on niin musertavia. Toki, niiden jälkeenhän tulee sit taas aina hyviä, mutta silti sitä murehtii. Vai murehtiiko kukaan muu? Oonko ainut hölömö? Mussa on niin paljon kaikennäkösiä tunteita etten tiedä mihin niitä laittaisin. Ja kaikki on aina hitsin kovaa ja korkealta, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Huhhhuh!

Kyntteliköt hiipi eilen esiin. Samat on olleet meillä mooonta vuotta. Kiekuroissa roikkui alunperin kristallit, mutta ne oon heivannut mäkeen. Olkkarin ikkunassakin on nyt tähti. Ei mee kauaa, että kaivetaan joulukuusi esiin.

Rentoa lauantaita! Heräsin varuiksi viideltä, ettei vaan mee mitään ohi ;D
Sannis

perjantai 11. marraskuuta 2016

Joulu with a twist


Meidän jouluaatto on tänä vuonna 6.12. Alle kuukausi aikaa siis. Eilen tilasin tytöille yhdet joululahjat. Saatan olla niin räyhäkäs, että hommaan vielä toisetkin. Aika hankkia myös joulukalentereihin täytettä. Ainaskin muutamat karkit, molemmille uudet hammasharjat ja yhdet kynät. Ehkä myös lupaus uintireissusta. Tällä kertaa täytettä ei tarvita ihan niin moneen luukkuun, kuin yleensä. Tein lyhyen listan joulupöydän tarjottavista ja laitoin kummilasten lahjat työn alle. Opettajan ja päiväkodin tätien muistamiset täytyy myös fiksata kuntoon asap. Ennen reissua vielä isänpäivä, Aamun synttärit, yksi bloggaajamiitinki, voikan joulujuhla, pikkujoulut duunissa henkilökunnalle ja erikseen asiakkaille, Tampereen reissu ja olikos muuta? Huhhuijjakkaa! Pitää melkein alkaa olla suhteellisen järjestelmällinen, ettei pukkaa (joulu)ressi :D

Joulutortut sai uuden twistin. Jokaiseen vuokaan meni puolikas levy torttutaikinaa. Ihan hauskaltahan nuo näyttää, mutta alkuperäiset versiot kuitenkin kypsyy paremmin.

Sannis

P.S. ISO kiitos vastauksista edelliseen postaukseen. Jos et oo vielä vastannut, käy ihmeessä jättämässä kommentti ja kerro, kuka olet.

torstai 10. marraskuuta 2016

Who's there?


No niin. Moment of truth! Kuka tätä blogia lukee? Life 2.0 on suhteellisen uusi tapaus, mutta pikainen kurkistus tilastoihin osoitti, että kyllä tännekin on joku tiensä löytänyt. I know, I know.. kommentteja on hankala kirjoittaa, mutta nyt jos koskaan...Kerro mulle kuka sä olet? Mistä löysit tänne? Miksi tulit uudelleen?

Kiitos jo etukäteen!
Sannis

P.S. Ei muuten tullu hullua makrameemuijaa. Ei ne ollu läheskään yhtä kivoja, kuin himmelit :D

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hyvä päivä


Ei vitsi, miten hyvä päivä oli eilen! Ei mulla edes oo mitään kummempaa asiaa, mutta haluan vaan kirjata tämän ylös, että muistaisin näitä arkisia hyviä juttuja vielä myöhemmin. Työpäivä oli pitkä.. alkoi 8.15 ja päättyi 19.00, mutta sen jälkeen olin ihan täynnä virtaa vielä. Sain yli hyvin suunniteltua jumppajuttuja. Ehdin etsiä ideoita netistä, sain valmiiksi koko ohjelman uudelle Body-tunnille, fiksasin Spinuun uusia biisejä ja aloittelin jo uutta Corea. Työpöydällä ei lojunut miljoonaa post it-lappua, vaan rästihommat on aika hyvin hoidettu. Päivä päättyi tunnin Spinningiin, joka oli vitsin kivaa ja meni heittämällä.

Kotona syötiin iltapala, käytiin iltapesulla ja tanssittiin Zootropolis-tunnarin tahtiin. Ekaluokkalainen oli saanut matikan pistarista täydet pisteet, 30/30 ja kolmevee oli yli hyvällä tuulella. Ex tempore päätettiin napsaista minin tukka. Pitkän aikaa on jo pitänyt ja nyt ei enää alettu kampaajaa odotella, vaan mutsi hoiti homman ja 15cm lähti noin vain. Kyllä tuli pirteä ja freesi. Ja toki epätasainen, mutta ehtiihän sen tasoittaa myöhemmin.

Toivottavasti tänään on yhtä hyvä päivä!
Sannis

tiistai 8. marraskuuta 2016

Joulufiilis

Ihan ei oikeesti joulufiilis vielä oo iskenyt päälle, vaikka talviselta alkaakin jo ulkona tuntua. Lähdin vähän hakemaan sitä selailemalla kuvia meidän aikaisemmista jouluista..



Pitkän aikaa meidän joulu oli aina punainen, hopeinen ja kimaltava. Viime vuonna hopea vaihtui messinkiin ja kultaan, kimallus väheni ja tilalle tuli luonnollisempia sävyjä. Saas nähdä mitä tällä kertaa keksitään.

Kuusi tulee aikaisin tänä vuonna. Löydettiin viime vuonna Ikeasta kiva, aidon tuntuinen tekokuusi ja se ei pudota neulasiaan, vaikka joutuis pitkäänkin seisoskella olkkarissa. Mister A:n allergian takia kaikki aidot havut taitaa jäädä oven ulkopuolelle. Nyyh! Hakusessa on jo pitkän aikaa ollut aidon näköiset havun oksat. Vinkatkaahan jos tulee jossain vastaan.

Ootteko miettineet joulua jo? Onko teidän joulu punainen vai sininen? Kultainen vai hopea?
Sannis

P.S. Ostettiin sunnuntaina kolmeveen kanssa kinkku. On nyt sitte! :D

maanantai 7. marraskuuta 2016

Facts


En voi nukkua jos peitto on jostain syystä nurinpäin ja pussilakanan avonainen pää ylhäällä. Sen on oltava oikein päin.

Hiekka ällöttää mua. Mä en pidä siitä miltä se tuntuu, enkä varsinkaan siitä miltä se kuulostaa esim. hiekkalapioita ja -ämpäreitä vasten. Yyyyyyyh!

Maailman ihanimmat Hugh Grant - elokuvat on Notting Hill ja About a Boy. Ja siis tokihan nää on melkein maailman ihanimmat elokuvat muutenkin :)

Mä olen pelkuri. Pelkään vaikka ja mitä. Pelkään pimeää. Pelkään huvipuistolaitteita. Pelkään olla auton kyydissä ohitustilanteessa. Pelkään lentää. Pelkään, että joku murtautuu meidän kotiin.

Herätän ekaluokkalaisen useimmiten liian myöhään ja sit urputan, kun se on niin hidas. Ja kyllä, tunnen itseni vuoden äidiksi.

Haluaisin matkustaa Islantiin.

Pidän vuodenaikojen vaihteluista. Monet haluais, että olis aina kesä. Vaikkei talvi ookaan mun ykkösvuodenaika, niin ei sitä kesääkään aina jaksais. Vuodenajoista rasittavin on kevät.. toki siinäkin on omat hyvät puolensa.

Kun olin pieni, meidän perheessä oli huumekoira nimeltään Sissi (faija on siis tullimies). Sissin jälkeen tuli kotikoira Iitu. Kun olin jo omillani, asui meillä Jack Russellinterrieri nimeltään Edi ja Cavalieri nimeltään Onni. Kanityttö Emmikin meillä on ollut. Nyt oon vannonut, että mitään eläimiä meille ei enää koskaan tule. Saa sii ny, pitääkö päätös. Ei oo kyllä hiukoja ja mister A on allerginen, joten saattaapi pitääkin.


Sitähän sä kysyit. Eiku... :D
Sannis

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

#halloweenparty2016


No niin. Halloween-viikko on taputeltu. Ja olihan meillä nyt hauskaa :D

16 lasta, 1 teinari ja 10 aikuista eilen meillä. Jos oikein laskin. Ihan hirveesti ei ehtinyt noita kuvia räpsiä. Puoli tuntia ennen juhlia sanoin mister A:lle, että eihän meillä oo muuten edes tarpeeksi laseja. Tai lautasia. Ajoissa asialla hei! Hyvin vain kuitenkin piisas kaikki ja epäilen, että jokainen sai mahansa täyteen. Nää juhlat on aina nyyttäriperiaatteella ja aina yli kiva nähdä mitä jengi on keksinyt. Tällä kertaa pöydässä oli kaksi tosi hyvää suolaista piirakkaa, maistuva suklaakakku ja perusnaposteltavia. Ällöttävyyspalkinnon saa mun kuvissakin olevan serkun tekemät sormikeksit. Iuuuuuuu! Mutta siis, ihan sairaan hyviä maultaan, kun uskalsi vain maistaa :D

Ekaluokkalainen oli jännittänyt juhlia taas kovasti ja loppuvaiheessa meinasi väsy viedä voiton, mutta hetkeksi kun pääsi äidin syliin, voitti elämä taas. Sitä parkaa ahdisti, että just siivottu huone menee sotkuun, mutta oikeesti ihmettelin illalla, ettei oo varmaan koskaan ollut niin siistä juhlien jälkeen. Ennen iltaysiä oli kaikki tavarat tyttöjen huoneessa paikoillaan, imuroitu ja 90 % juhlakrääsästäkin fiksattu jo varastoon ensi vuotta varten.

So much fun! Jäätävä meno ja talo ääriään myöten täynnä. Ei epäilystäkään, etteikö ensi vuonna uudelleen! Nyt laitetaan Halloween pakettiin ja aletaan täpistä joulua :D

Sannis


lauantai 5. marraskuuta 2016

Tomaattinen jauhelihakastike

Tänään on lasten Halloween-juhlat, joten kaikenmoista hommaa riittää. Lounas on siis oltava helppo ja nopea. Mulla on koneella valokuva-arkistoissa kansio nimeltään "ruokapäiväkirjat". Tsiigailin vähän sitä ja sieltähän löytyikin tälle päivälle just passeli ruoka ->


Tomaattinen jauhelihakastike

700g jauhelihaa
2 isoa tölkkiä tomaattimurskaa
1 iso tölkki herkkusieniä
Pakastepinaattia
Timjamia
Basilikaa
Suolaa
Mustapippuria

Ruskista jauhelihat. Heitä sienet joukkoon. Kaada hetken päästä mukaan tomaattimurska ja mausta reilulla kädellä. Hauduta! Keitä tummaa spagettia tai makaronia kylkeen. Tästä määrästä riittää huomisellekin!

Tämmöset nopeat arkiruuat on mun suosikki. Näitähän varmaan jokainen osaa tehdä, mutta välillä unohtuu kokonaan jonkun ruuan olemassaolo. Mekin tehdään yleensä ihan perusjauhelihakastiketta ja tämä tomaattinen versio on kyllä kivaa vaihtelua silloin, kun se muistuu mieleen.

Rentoa pyhäinpäivää! Vai pyhäinmiestenpäivää?
Sannis

torstai 3. marraskuuta 2016

Miksi?

Oon seuraillut jonkin verran näitä paikallisia Facebook-puskaradioryhmiä. Jengi ilmoittelee siellä, kun on nähneet tenavia tekemässä pahojansa. Lähes poikkeuksetta ilmoituksissa on itse asian jälkeen kehoitus tyyliin: "Nyt kannattais näiden herranterttujen vanhempien olla vähä asialla ja koittaa pitää kakaransa kurissa." Sen jälkeen on pitkä lista kommentteja siitä, kuinka kaikki tietää, että ne on just ne lapset, joille aina laitetaan kaikki valmiiksi ja jotka saa kaiken haluamansa, jotka niitä urpoja juttuja tekee. Äidit ja iskät on sitä mieltä, että pahanteossa on lapset, joiden vanhemmat on jotenkin "nynnyjä" eivätkä edes yritä saada lapsiaan kuriin. Lapsettomat huutelee ohjeita, kuinka ne tenavat pitää opettaa.

Miksi? Miksi ne pahantekijät on aina niitä herranterttuja? Miksi ne on muka aina niitä, joiden vahemmat ei edes yritä tehdä asialle mitään? Miksi se pahanteko on aina siitä kiinni, ettei kotona oo opetettu mitään? Mun mielestä just tommoseen ärsyttävään sävyyn kirjoitetut kommentit paljastaa sen, että kirjoittaja on ite sitä mieltä, että: "Ei meidän lapsi ainakaan.." ja sehän se vasta onkin kaikista pahinta. 

Mitäs jos se onkin se oma lapsi, joka on pahanteossa mukana? Meillä alkaa pian olla nämä ajat käsillä, kun ekaluokkalainen laajentaa reviiriään ja alkaa enemmän kulkea kavereiden kanssa. En yhtään näe mahdottomana, että typy lähtis hölmöyksiin mukaan porukassa. Eikä se mikään herranterttu oo. No okei... on se ehkä vähän ;D Mutta siis, sillä on vanhemmat, jotka välittää, on kiinnostuneita ja asettaa sääntöjä ja rajoja. Sille on kotona opetettu käytöstapoja, muiden ihmisten kohtelua ja ihan yleisesti juttuja siitä, kuinka tämä maailma toimii. Silti, joukossahan se tyhmyys on aina tiivistynyt ja varmasti on kaiken maailman tilanteita edessä, vaikka kuinka koittaa takoa maalaisjärkeä otsalohkoon.


Aika herranterttuja hei koko porukka :D
Kuvat meistä otti Anna Riska. Annmarias-blogia voit seurata täällä.

Ootteko törmänneet näihin FB-ryhmien päivityksiin ja tähän sävyyn kirjoitettuihin juttuihin?
Mitäs mieltä ootte?

Sannis

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Birthdaygirl


36 vuotta on dallailtu. Tuntuu edelleen jotenkin yllättävältä ja hitsin mukavalta, kun jengi muistaa synttärit. On niin tärkeää joskus saada tuntea olonsa vähän erityiseksi ja tärkeäksi. Iso, iso kiitos kaikille, jotka sai sen aikaiseksi! Ensi vuonna sitten 37.

Nyt lähden tupeeraamaan tukkaa. Halloween-hommat jatkuu duunissa :D Later..

Sannis

tiistai 1. marraskuuta 2016

Dreamjob


| Instagram: sannis_2.0 | Instagram: easyfitvaasa |

Se on kuulkaa yhtä Halloweenia nyt koko viikko, kotona ja töissä. Laittelin jumpat uusiksi ja ajattelin vetää kaikki viikon tunnit näissä tunnelmissa. Fun! Eilen oli ihan semmonen plääh-maanantaifiilis, mutta sitten Tiina paukahti paikalle revityn topin ja mustasilmämeikkien kanssa ja johan tuli meikämuikkeliinkin eloa :D Meidän duuni on kyllä parhaimmillaan niin vitsin kivaa!

Kivaa tiistaita!
Sannis