Disney World

No niin, Disney World. Päätettiin jo ettei mennä, koska kukaan meidän perheestä ei pidä ihmispaljouksista, jonottamisesta, odottamisesta tai tuskanhikoilusta. Mä inhoan huvipuistolaitteita, muut kolme meidän perheestä saattaa niihin mennä jos tulee tilaisuus, mutta kukaan ei hingu välttämättä. Kotona jo koitin näytellä kaiken maailman kuvia Disneyltä ja kysellä, mihin mentäis, mutta kukaan ei innostunut. Päätettiin siis, että saa olla. No, reissussa mutsi eli mummu meinas, että tarttis ny kuitenkin lähteä. Mä olin kahden vaiheilla. Annukka alkoi itkeä, kun sanoin, että mennään. Se olis halunnut uimaan. Mua alkoi vähän naurattaa... että aivan itkien ny sitte Disney Worldiin :D No joo, olotilat helpotti onneksi aika nopeasti. Päätettiin, että mennään Disney Springsiin ja katsotaan sitten mitä tehdään. Mister A lähti palauttamaan vuokra-autoa ja minä, tytöt ja mummu lähdettiin hoodeille. 

Disney World on siis valtavan kokoinen. Sisällä kulkee motarit ja systeemit. Hotellejakin alueella on varmaan kymmeniä. Disney Springs on Disney Worldin shoppailu- ja hengailualue, josta mä kyllä tykkäsin. Springsiin ei ole sisäänpääsymaksua. Porukkaa oli aika maltillisesti ja kaupat oli tosi kivoja. Lego-kaupasta ostettiin purkilliset legoja, niinkuin irttareita ja tytöt oli innoissaan. Siistit dinosaurukset kiinnitti tyttöjen huomion ja kun hokattiin, että paikasta sai ruokaa, päätettiin tilata lounasta.

Siinä dinosaurusten kanssa ruokaillessa, iski hulluuskohtaus ja ehdotin, josko nyt sit seuraavaksi Magic Kingdom. Disney Worldissahan on teemapuistoja neljä kappaletta ja Magic Kingdom on se, jonka oon luullut olevan se ainoa. Käveltiin bussipysäkille. Ajeltiin varmaan puolisen tuntia dösällä ison hotellin pihaan ja meidän ihmetykseksi hotellin sisältä lähti Monorail-juna. Jep, rullaportailla ylös ja kokolattiamatolta suoraan junaan. Neljäs pysäkki, Magic Kingdom. Juna oli viileä, muuten ilma oli ihan liian kuuma. Varauduttiin jonottamaan piiitkään. Käveltiin junasta ulos suoraan turvatarkastukseen. Laukut auki ja portin läpi. Sen jälkeen ihmeteltiin, mistä liput. No niin, siitä pienestä kioskista, jossa ei ollut ainuttakaan ihmistä luukulla. Whaaat?! Missä ne kahden tunnin jonot? Liput 117€ per pää. Huuuuuuh! Vähä vajaa huntilla vois kai saada jos ostaa etukäteen. Lippu piti lukea portissa ja sormenjälki painaa koneeseen ja siitä sisälle.

Ja nyt sitte.. joka paikasta on saanut lukea, että Disneyn puistot on valtavan kokoisia. Eipoo, sanon minä. Muista puistoista en toki tiedä, mutta Magic Kingdom oli pienempi, kuin olin ajatellut. Ei missään nimessä pieni, mutta ei myöskään niin iso ettei sitä jaksaisi kävellä päästä päähän. Ei tehty mitään aikataulua sen takia, että minä halusin välttää juoksemisen paikasta A paikkaan B. Välimatkat oli kuitenkin sen verran helposti kuljettavia, että aivan hyvin olis voinut tsiigailla missä on hahmoja mihinkin aikaan ja käydä moikkaamassa.

Me oltiin jotenkin ajateltu, että niitä hahmoja hengailee siellä pitkin katuja, mutta hienoinen pettymys oli se, että ainoat hahmot, joiden ohi kuljettiin, oli Tuhkimon pahat sisarpuolet. Onneksi satuttiin kuitenkin pyörimään just linnan edustalla, kun kajareista kuului: "Ladies and gentlemen, princess Cinderella and prince Charming!" Siinä saattoi vähän väsyneinkin mutsi innostua ja hoputtaa tyttäriänsä tsiigaamaan esitystä. Vielä puistosta lähtiessä, onnistuttiin näkemään kauempaa Frozen-hahmot lavalla ja kuulemaan loppu Let it go-biisistä. Aamu oli liekeissä. Äiti myös. Näitä esityksiä olis voinut katsella vähän pidempäänkin.

Ja ne jonot, ne oli laitteiden luona. Tunnista kahteen tuntiin. Teekupit oli ainut laite, jossa tytöt kävi mummun kanssa. Siihen pääsi 20 minuutin jonotuksen jälkeen. Laitteet ei näkyneet juurikaan ulospäin vaan tietääkseen mitä niistä löytyy, olis kaikkiin pitänyt jonottaa se tunti-pari. Jonoista näkyi ulos lyhyt pätkä ja ne jatkui sisällä aina jäätävän pitkinä. Vähän huono juttu, koska Annukka on just niinkuin äitinsä ja haluaa tietää tarkkaan etukäteen, mitä tuleman pitää. Laitteista en osaa siis sanoa sen kummemmin mitään. Tytöt olis halunneet esim. karuselliin, mutta luovutti suosiolla, kun kerroin, että jonotusaika on tunnin.

Sisääntulo puistoon oli tosi kiva.. se tunne, kun astui siihen fiilikseen ja vanhanaikaiseen maisemaan. Linna oli ihana, mutta siellä sisällähän ei ole juuri mitään, paitsi tunneli, jonka läpi kävellään. Porukkaa oli ihan liikaa. Kaikki energia meni siihen, että piti tyttöjä silmällä ja koko ajan ahdisti ajatus siitä, että jompikumpi menee hukkaan. Sisääntulon ja linnan jälkeen puisto oli mun mielestä samanlainen, kuin mikä tahansa huvipuisto eikä sen kummempi, mutta tosiaan, mä en ole mikään huvipuistodiggari. Jälkeenpäin jäi vähän kaihertamaan, että miksi ei jääty iltaan saakka, niin pitkään, että oltais nähty enemmän hahmoja ja ilotulitukset paikan päällä. Oltiin tyttöjen kanssa kuitenkin niin väsyneitä helteestä, että oli pakko häipyä. Kumpikin typyistä kulki käsiä ja päätä roikottaen ja hoki, että on kuuma. Ja nähtiinhän me ilotulitukset joka ilta Orlandon talolle. 

Lopputulema on siis se, että oon tyytyväinen, että mentiin. Harmittaa kuitenkin, että oli niin järkkykuuma. Viileämmällä ilmalla olis jaksanut paremmin ja tytötkin olis varmaan kiinnostuneet enemmän. Neljävuotias oli mun mielestä turhan pieni siihen hullunmyllyyn. Seiskavee oli jo paremman ikäinen. Puistoon pääseminen oli ehkä vähän turhan monen mutkan takana. Kannattaa varmaan asua Disneyn alueella jos puistoja varten lähtee matkaan. Hahmot oli ihania. Mamakin ihan innostui, vaikka toisin epäilin etukäteen. Hyvä, että käytiin. Eipähän tarvi miettiä jälkikäteen!

Terkkuja,

Sannis

P.S. Muutama puhelinkuva meidän Disney-päivästä täällä.