sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Uudistumisleikki

Muistatteko tämän?


Arvonnan ja uudistumispäivän itselleen voitti upea Suska.

Ideana oli saada päivitystä lookkiin ja piristystä syksyyn.  Lopputulos oli tosiaankin juuri sitä. Studioksen hius- ja meikkitaikuri Sanna freesasi Suskan lookkia taitavasti. Frans & Nicole tarjosi maistuvan lounaan. DOPPin Katariina loihti esiin Suskan kropan parhaat puolet valitsemalla juuri oikeanlaiset asut.

Luulen, että me kaikki, jotka päivässä oltiin mukana, saatiin vähän piristystä. Niin paljon riitti naurua ja hauskoja juttuja. Suska oli ihan mahtava tyyppi ja tuntui, kuin oltais tunnettu aina. Oon aivan yli tyytyväinen, koska tämä homma meni kyllä ihan nappiin.



Päivä alkoi Studioksesta, joka muuten sijaitsee nykyään Palosaaren Urheilukadulla. Parkkitilaa riittää eikä tarvi epätoivoisesti etsiä kolikoita auton tuhkakupista. Vähän silmät ristissä ja kiireellä kurvailin mestoille. Maanantaikireys haihtui aika nopsasti.

Sanna fiksasi Suskan hiusvärin upeilla sävyillä. Vähän hopeaa, vähän pastellia. Samalla sai siinä vanha pörröhius (eli minä) vinkkejä, kuinka ja millä föönata ja tuunata taipuisaa, joka suuntaan harottavaa tukkaa. Huikea seurata, kuinka vinkit tippuu keskustelun lomaan, kuin itsestään. Se on kuulkaa helppoa, kun sen osaa ja ne asiat tietää. Suskan meikistäkin tuli niin upea. Ei överi vaan just kaunis.

Keiteltiin kahvit ja käytiin läpi parhaat meikkituotteet, vanhat poikaystävät ja parhaat keittiösävyt. Aika hyvä maanantai-aamun aloitus, sanoisin. Laskin siinä samalla jo päiviä, koska pääsen itse Sannan penkkiin :) Jossukin (klik) siellä tapaa säännöllisesti käydä. Jossu on muuten koko tämän yhteistyökuvion mastermind ja ideanikkari. Ei oo varmaan eka kerta, kun kuulette Jo Kon järkänneen jotain? Jep.. aikamoinen puuhanainen tuo meidän Jossu <3

Lounaan jälkeen tie vei DOPPiin Vaasanpuistikolle, Vaasan torin laidalle. Ehdin siinä ennen Suskan tuloa laittaa most wanted - listalle yhden laukun ja parit muut jutut :) DOPPissa panostetaan laatuun ja pienet jutut tekee vaikutuksen. Seurasin sivusta, kun Katariina sovitutti asiakkaalla pikkujoulumekkoja, merkitsi ylös valittuun mekkoon tarvittavat muutokset, jotka ompelija tulisi tekemään ja lupasi postittaa asun ulkopaikkakuntalaiselle. Mikä palvelu!

Tässä näkyy uudistettu kampaus hyvin. Oh so cool!

Katariina valitsi Suskalle muutaman erilaisen asukokonaisuuden. Jotain arkeen, jotain juhlaan. Kaikki niin, että vartalon mittasuhteet tasapainottui aivan huomaamatta. Yhdessä ihmeteltiin, miten voi näyttää niin mahtavalta vaatteet, joita ei olisi hoksannut itse valita. Niinpä. Sen takia kannattaakin valita vaateliike, jossa myyjät osaavat asiansa. Kannattaa ottaa vaateostoksille mukaan ne housut, johon mikään yläosa ei meinaa sopia tai se pusero, johon ei oikein osaa yhdistää alaosaa. DOPPin naiset löytää kyllä mätsäävän parin.


Hiukset ja meikki - Studios Vaasa
Lounas - Frans & Nicole
Stailaus ja vaatteet - DOPP Woman

Iso kiitos kaikille mukana olleille!
Sannis

lauantai 18. marraskuuta 2017

Annukan joulu


Aivan ekana joulu tuli tänä vuonna tyttöjen huoneisiin. Tokaluokkalaisen lipaston päällä on typyn itse valitsemia juttuja. Päiväkodissa askarrellut tontut ja iso pehmotonttu kaivettiin joulutavaralaatikosta. Kimalteleva lasipurkki ja hopeinen pieni tekstitaulu on jo aiemmin kauppareissuilla hyvin tarkkaan harkiten valittu. Henkkamaukan purkin tilalta väistyi jopa mekot ja puserot, kun neiti alkuvuonna mietti miten käyttäisi saamansa synttärilahjakortin. Minin kanssa ne jo sopi, että ensi vuonna ponivalot menee sitten minin huoneeseen, kun tänä vuonna ne on koululaisella. Molemmat oli joulujutuista ja siivotuista huoneista niin innoissaan. Hellut <3

Ikkunoihin en oo vielä jouluvaloja laittanut, mutta ehkä Annukalle vois tähden tuolta laatikon pohjalta jo kaivaa. Eihän tässä oo, kuin kohta enää kuukausi jouluun. Seinällä roikkuva tähti on paperia ja punavalkoinen. Ostin sen muutaman vuosi sitten Kaunis Codosta joulualesta ja maksoi varmaan pari hassua euroa. Nyt en oo Kaunis Codon joulua ehtinyt käydä vielä ollenkaan tsiigailemassa. Juustoveitsiä ainakin sieltä tarvisin. Ne on aina tässä joulun alla vähän ajankohtaisempia, kuin muulloin. 

Ootteko te jo aloittaneet joulufiilistelyt?
Sannis

torstai 16. marraskuuta 2017

Curveball


Mitä mä just eilen kirjoitin niistä valoista ja varjoista? Tänään mini heräsi oksentamaan. Ei jaksa edes enää yllättyä eikä paljoa ressatakaan. Muutaman tunnin vedin siinä tuplavuoroa. Toisella kädellä pidin duunipuhelinta ja toisella kädellä oksennusämpäriä. Jumppaa en päässyt pitämään, mutta kaikki muut koodit sain hoideltua. Tosi rajun muutaman tunnin jälkeen viulut vaikeni ja ökä antoi periksi kuin sormia napsauttamalla. Pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, hoidin miniä, tein töitä, kuuntelin koululaisen tarinoita, vein koululaisen voikkaan, kävin töissä tekemässä vähän lisää töitä, hain koululaisen voikasta. Tein taas vähän lisää töitä. Kun kasivee kysyi, syötäiskö iltapalalla juustoja ja hedelmiä, sopi se mulle ihan loistavasti :)

Lauantaina on firman pikkujoulut. Teen jo henkistä luopumistyötä, koska tottakai oksennan silloin. Tai mistä sitä tietää jos se vaikka hyppääkin yli. Sepäs vasta oliskin kuulkaa.. Ku ny ei ens yönä kukaan ökäis. Sais kerätä vähän voimia.

Terkkuja!
Sannis

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Valoilmiö



Eilen menin töihin vasta kahden paikkeilla ja ehdittiin minin kanssa ulkoilla hetken. Askarreltiin vähän havuja ja samalla nähtiin ihan omituinen valoilmiö. Yhtäkkiä aurinko tuli esiin ja miten se kaiken pimeyden ja sateisten päivien jälkeen tuntuikin niin kivalta. Ihanaa tuo pieni kuura ja se, kun kaikki muuttuu kimaltavaksi auringon valossa. Kuviinkin taltioitui auringonsäteitä. Varjoa ja valoa. Sitähän tämä homma tuppaa olemaan. Vuorotellen.

Etupihan kesäkukat on edelleen suurinpiirtein vihreitä. Oon heittänyt niiden kamuksi yhden callunan ja nyt työntelin väleihin havuja. Kranssiin ei vielä laitettu muuta, kuin niitä havuja. Ehkä pitää jotain joulusälää lisätä myöhemmin. Tai ehkä ei. Taiteltiin oksat styroksisen renkaan ympärille niin saatiin helposti aika symmetrinen muoto. Toki painoin vahingossa hajalle sen renkaan sitten loppuviimein, mutta muoto onneksi pysyi :)

Illalla jumpassa tuntui vihdoin, että kulkee. Jotakin kämmäilin koreografian kanssa, mutta who cares. Ihanaa, että jaksaa jo jotain eikä ihan kaikki energia mene siihen, että yrittää pitää jotenkin itsensä kasassa. Pystyi sillain oikeesti jo vähän reenata. Jäätävää touhua. Kahden kuukauden flunssa ja sama aika menee palautumiseen. Tuntuu, että aivan nollasta on saanut aloittaa. Ei oo kyllä koskaan tämmöstä settiä ollut. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tänään aion lähteä aamuvuorosta duunista. En edes muista koska olisin tullut himaan ennen kuutta. Oon onnistuneesti järjestänyt itselleni iltaduuneja jo useamman viikon niillekin päiville, kun normaalisti olis aamuhuki, mutta tänään on se päivä, kun lähden kotiin valoisan aikaan. Oon tässä jo hyyyyvin aikaisin aamusta aloittanut hommat, että tulee kaikki tehtyä ennen sitä :D

Alkaa kuulkaa valoja näkymään sieltä varjojen joukosta.
Ihanaa keskiviikkoa kamut!
Sannis

tiistai 14. marraskuuta 2017

Piparkakkutalot


Huhhuh! Istun tässä juomassa aamukahvia, mutta miten joinain aamuina tuntuu siltä, että vois sen kahvin lisäksi tai tilalta ottaa vaikka pienet tequila-shotit?! Neljävee vielä nukkuu, mutta täyden työn sain kyllä tehdä, että sain kasiveen kunnialla ovesta pihalle. 

Nää on näitä elämän tähithetkiä. Tokaluokkalainen herää aamuun itkien. On kuulemma jo kolmas yö, kun on nukkunut huonosti ja väsyttää. Se valittaa ja urputtaa joka ikisestä asiasta. Hiusten harjaus sattuu, on kylmä, ei löydy sukkia, voipaketin kansi ei mene kiinni, pipon tupsu painaa, kaulus tuntuu inhottavalta, hanskat on väärät. Mutsi vaan on siinä vieressä, että: "Jees, otapa käsi pois siitä pään päältä niin saadaan harjattua. Laita vaatteet päälle niin ei oo kylmä. Hae sukat kodinhoitohuoneesta. Käännä kansi toisinpäin niin menee kiinni. Vaihdetaanpa pipoa.. haluaisitko tämän raidallisen vai tämän kimaltelevan. Avataan vähän sitä vetskaria, niin ei kaulus paina. Kurkistapa sinne laatikkoon, löytyiskö sieltä toisia hanskoja." Oikeesti päässä huutaa koko ajan, että "MITÄHÄN VI**UA?"

Typy koitti siinä vetää käsiä polvien ympärille ja itkeä keittiön pöydän ääressä. Mutsi vaan tuumasi, että se on kuule elämä tämmöstä. Että jos jää itkemään, jää kavereiden matkasta koulutieltä. Että koitetaan ny vaan hoitaa nämä hommat ja itketään sitte illemmalla kotona, jos ja kun on aikaa. Parka. Mutta niinhän se menee. Ei tässä oikein itkut auta. Edes tokaluokkaisella enää. No, onneksi oon kotona kun typy tulee koulusta. Jos sattuu, että sitte vielä itkettää niin antaa mennä vaan.

Huhhuh tosiaan! Mutta tyttöjen piparitaloista tuli ihanat! Mister A on yleensä tehnyt vaikka minkälaisia piparilinnoja ja autoja tyttöjen kanssa. Tänä vuonna tuotiin valmiit muotit tuliaisiksi Ikeasta ja kyllähän niistäkin ihanat tuli. <3 Siskonen jakoi eilen artikkelin FB:ssä, jossa kerrottiin, että joulukoristeet kannattaa laittaa ajoissa, koska ne lisää onnellisuutta. Ei se ihan huuhaata ollut. Kyllä mun hyvä mieli tulee, kun noita pipariluomuksia tässä tsiigailen aamuhämärässä.

Mukavaa tiistaita!
Sannis

maanantai 13. marraskuuta 2017

Isänpäiväviikonloppu


Kuinka teillä sujui isänpäiväviikonloppu?

Me heitetiin mister A:n kanssa lenkki Ikeaan. Perjantai-iltana jumpan jälkeen lähdettiin. Puoli yhdeltätoista illalla oltiin perillä mun isosiskon luona ja siinähän menikin sitten useampi tunti höpöttäessä. Ei olla hetkeen käyty ja oli paljon päiviteltävää. Siskonen oli jo laitellut joulua ja ihana kiireetön fiilis tarttui muhunkin. Lauantaina vielä venyttiin hyvä tovi ennen, kuin maltettiin suunnata kohti Ikeaa. Saatiin mitä tarvittiin ja lähdettiin kotiin päin. Kotimatkalla haettiin tytöt Iso kiitos hoitajille <3 ja sen jälkeen valvottiin myöhään. Typytkin koristeli tuliaispiparkakkutalojen osia vielä vähän kymmenen jälkeen illalla. Ihan hunningolla :)

Sunnuntaina herättiin isänpäivään. Tyttöjen kortit ja askartelut oli taas ihania. Mun mielestä on aina niin parasta, että päiväkodissa ja koulussa tehdään näitä muistamisia. Nyt on paljon somessa ja mediassa Aivan, kun seuraisin mitään mediaa :D :D Mutta siis somessa nyt ainakin :D puhuttu näistä isän- ja äitienpäivien vietoista ja siitä, miltä niistä lapsista tuntuu, joilla ei jompaa kumpaa tai kumpaakaan ole. Meidän tytöt on kyllä onnekkaita. Niillä on iskä, joka on paikalla. Niillä on iskä, joka opettaa niitä pesemään autoja, naulaamaan nauloja ja ruuvaamaan ruuveja. Niillä on iskä, joka sanoo illalla hyvää yötä ja joka koittaa opettaa, kuinka tätä elämää eletään. Niillä on iskä, joka rakastaa niiden äitiä ja joka laittaa perheen aina ensimmäiseksi.

Aamun isänpäiväkortissa luki: "Tykkään isistä, koska se tekee puita." Ja kyllähän me niin monesta muustakin syystä meidän iskästä tykätään :) Tehtiin isänpäiväaamiaiseksi teeleipiä ja muffinseja. Sen jälkeen käytiin hohtokeilaamassa ja syömässä. Isänpäivän iltana kaverit oli kylässä ja niinkuin se meidän iskäkin sanoi..kyllä kavereiden kanssa vaan menee aika niin nopsasti.

Hyvä viikonloppu! Nyt uuteen viikkoon!
Sannis


perjantai 10. marraskuuta 2017

Friday


Huhhuh.. nyt on kyllä aikamoinen määrä semmosta yleistä tyytymättöyyden tunnetta ilmassa ja jotenkin se saa mutkin tuntemaan itseni niin hemmetin riittämättömäksi. Tämä syksy on monelle ollut jotenkin negatiivista aikaa ja vähän alakuloinen vire tuntuu olevan ilmoilla jatkuvasti. Ärsyttävää!

Oon ollut pari viimeistä viikkoa tosi tiukasti työasioissa kiinni ja paikkaillut sairastelun aikaisia juttuja. Ei oo kyllä ihan parasta settiä silloin tullut vedettyä. Niin surkeassa hapessa olin, että väkisinkin on joitain asioita unohtunut tai jäänyt puolitiehen. Onneksi ei mitään katastrofaalista, mutta itseä toki harmittaa aivan yli kovaa. No, kaikki on saatu paikattua ja alkaa hommat rullata taas normaalilla tavalla.

Tokaluokkalaista alkaa pimeät aamut painaa. Usein lähdetään minin kanssa koululaisen kanssa samaan aikaan, mutta nekin vähäiset aamut, kun pitää ilman meitä lähteä, tuntuu nyt hankalalta kun on pilkkopimeää. Yksin ei oo onneksi tarvinnut mennä, vaan aina on naapurin tytöistä joku ollut lähdössä samaan aikaan. Ollaan tehty kaikenlaisia järjestelyjä, että kotonakaan ei tarvitsisi juurikaan yksin olla ja tuntuu, että nämä jutut syö voimia ihan älyttömästi.

Kuvat on lokakuun lopulta ja niissä näkyy osa mun synttärilahjoistani. Ihania juttuja! Nyt kyllä tuntuu, että oikeesti kaikesta väsystä ja crapista huolimatta olis syytä vähän juhlia. Koska hei, kukaan ei oo kipeänä, mitään ei oo tänään hajonnut eikä kenenkään tutun koulussa oo ollut paniikkitilanteita. Koitanpa siis tästä nyt nousta täältä riittämättömyyden suosta ja lähteä minin kanssa kävelylle. Luulis raittiin ilman vähän piristävän. Tänään saan hengata minin kanssa iltapäivään saakka ja olla kotona, kun tokaluokkalainen tulee koulusta. Sen jälkeen saan jumpata ja illalla lähdetään deiteille mister A:n kanssa ihan kaksistaan. Ihan selvästi tosiaan syytä juhlaan! Jei!

Have a nice friYAY
Sannis

tiistai 7. marraskuuta 2017

Halloween 2017

No niin. Tässäpä muutama suttuinen kännykkäkuva meidän tämän vuoden Halloween-juhlista. Tähän teemaan taitaa suttuinen ihan hyvin sopiakin. Ja ei, mäkään en kestä tota matokakkua. Ei voi olla noin hieno ja ällöttävä yhtäaikaa. Mun serkku on Halloweenin ällötarjottavien kruunaamaton kuningatar :D


Kamujen tuomat koiranplörämuffarit oli yli hyviä! Itsehän en vaahtokarkkiseitin jälkeen (joka muuten loppuviimein tarttui kakun suojana olleeseen muovipussiin) pystynyt muihin tarjottaviin, kuin nakkeihin ja kaupan yrttipatonkeihin. Unohdin jopa ne hammaskeksit, joista jo prototyypitkin tehtiin. No, tänä syksynä ei voi kyllä kauhalla vaatia, kun on vain lusikalla annettu. Panostin koristeluun :) Tokaluokkalainen keksi huipun idean ja sen mukaisesti fiksattiin noidille loitsukirjat, pata ja taikalientä varten lepakoita, koppakuoriaisia, pippureita ja muuta asiaankuuluvaa. Minikin innostui niin, että vaihtoi merirosvopukunsa espanjattaren (eli noidan) asuun.

Tosi kiva Halloween-setti tänäkin vuonna. Ens vuonna taas!

Sannis



maanantai 6. marraskuuta 2017

Maanantai


Tänään oli tarkoitus postailla muutama kuva viikonlopun Halloween-juhlista, mutta jotenkin on vähän hanskat kateissa. Ajatukset on olleet koko päivän kummitytön luona, jonka koulussa tehty havainto epäillystä pyssymiehestä ajoi oppilaat lukkojen ja pulpettibarrikadien taakse luokkiin.

Jumpat sain pidettyä, mutta ajatus on harhaillut koko päivän. Mietin mitä kaikkea lapset on ehtineet ajatella peloissaan ja miltä vanhemmista on tuntunut saada lasten avunpyyntöviestit. Tuntuu käsittämättömältä. Tilanne ratkesi eikä kenellekään sattunut mitään, mutta mua tärisyttää vieläkin ja koko päivän on itkettänyt.

Kyllähän se niin totta on, että koskaan ei tiedä mitä päivät tuo tullessaan. Koitetaan muistaa sanoa niille rakkaille, että välitetään. Ja koitetaan keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti on tärkeitä. Pysytään turvassa.

Peace!
Sannis

lauantai 4. marraskuuta 2017

Vaahtokarkkiseitti


Niin että hämähäkinseittiä yritettiin, epämääräistä sotkua saatiin :D Meinasin, että teen pikaisesti vaan vähän vaahtokarkkiseittiä tuon pikkukakun päälle, mutta voi morjens, että oli hankalaa. Voin kertoa, että sulatettu vaahtokarkki tarttuu VÄHÄ kovaa kaikkiin muihin paikkoihin, paitsi sinne minne pitäisi. Sormet oli ihan vaahtokarkissa, lusikat oli ihan vaahtokarkissa ja jostain syystä mikrokin meinas mennä oikosulkuun, mutta hei.. Onhan siinä noiden klönttien lisäksi jotain vähän seittiä etäisesti muistuttavaa. Score!

Kivaa lauantaita!
Sannis

perjantai 3. marraskuuta 2017

Jouluttaa


Aivan kuulkaa alkaa jouluttaa. Glögiä on jo maisteltu ja pipareita leivottu moneenkin otteeseen. Ulkovalot palaa jo terassin kaiteessa ja pian haen kyllä etupihan sypressiinkin vähän lamppuja. Nykyään on mun mielestä tosi vaikea löytää jouluvaloista just niitä oikean sävyisiä. Ledien kanssa menee yleensä päin honkia. Noissa Kärkkäisen pikkuvaloissa on kuitenkin se just oikea lämmin sävy ja oon fiilistellyt sitä tässä nyt jo monta päivää. Pienistä jutuista se hyvä mieli kuulkaa tulee.

En tiedä, mitä tänä jouluna aiotaan tehdä ja mihin mennä. Syödään ainakin hyvin ja toivon, että saadaan kyläläisiä meille kotiin. Ei ainakaan toivottavasti jakseta ressata. Tämän kakkasyksyn jälkeen, voin kertoa, että ei tehdä juuri mitään, mitä ei just siinä kohdassa huvita. Kivasti tänä vuonna on jo aaton aatto meillä kaikilla vapaata. Saa paketoida lahjat ja kuunnella joululauluja ihan rauhassa.

Nyt siirrytään joulufiilistelyistä vielä hetkeksi Halloweeniin. Tänä vuonna Halloween-juhlat on vähän pienemmät, koska jäätävä väsy, mutta kovaa täällä koristeluja ja huomisia tarjoiluja jo odotellaan :)

Rentoa perjantaita!
Sannis

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Yhteenveto


Lokakuu hujahti ohi. Suurimman osan ajasta koitin parannella keuhkoputkentulehdusta ja maailman sitkeintä flunssaa. Fiilikset on menneet vuoristorataa. Välillä oon ollut ihan pohjamudissa, itkenyt pahaa mieltä ja oloa ja taas sen jälkeen päättänyt, että kyllä tästä vielä noustaan. Ja on noustukin. Flunssa alkoi taittua loppukuusta ja henkinen helvetti helpotti huomattavasti.

Ollaan tavattu ihania ystäviä, maisteltu skumppaa ja glögiä, leivottu pipareita ja joulutorttuja. Nuo hetket on aina tärkeitä, mutta tänä syksynä ne on olleet mun pelastusrenkaani. No joo.. oikeasti ne taitaa olla sitä aina :) Monista hetkistä on jäänyt kuvat ottamatta tai ainakin tänne laittamatta, koska ei oo jaksanut. Välillä se harmittaa, koska tahtoisin, että ne jäis tänne muistiin, mutta ei vaan pysty kaikkeen.

Rokuan reissu toi kiva pikkubreikin flunssapuuhiin ja kotiympyröihin. Upeat maisemat ja ensilumi toi matkaan vähän taikaa ja vaikka meininki oli aika väsynyttä, olin tyytyväinen, että lähdettiin. 

Mister A:n kanssa päästiin karkaamaan kaksistaan ravintola-avajaisiin ja se oli kyllä siistiä. Tyttöjen kanssa ollaan pyöritty suurimmaksi osaksi kotosalla ja koitettu parannella kaikkien puolinaista oloa. Duunissa alkoi Nenäpäiväkeräyspuuhat ja Halloween-viikko. Loppukuusta alkoi taas meikäläinenkin jaksaa jopa hymyillä. Ja jumpata. Ihanaa!

Oon hommannut tytöille joululahjoja ja vaihdoin autoakin. Punton oli aika lähteä uuteen kotiin. Kuukausi päättyi mun synttäreihini, jotka oli tänä vuonna yli kivat. Paljon muistamisia, ihania juttuja ja kakkua. Nyt alkaa tuntua jo ihan joulun odotukselta.

Lisää kuukausikollaaseja löytyy Pieni Lintu -blogista.

Hello November!
Sannis

maanantai 30. lokakuuta 2017

Arvonta


Voi vitsi, mikä päivä mulla on ollut! Voisko synttärit olla vaikka edes pari kertaa vuodessa? :) Ihania muistamisia on sadellut joka suunnasta. Kiitos <3 Aion todellakin brassailla synttärijutuilla ja lahjoillani täällä vielä lisää, mutta ensin muistutan Instagram-arvonnasta, joka löytyy mun tililtäni -> Sannis_2.0. Etsi feedistä tämän postauksen kuva ja löydät ohjeet.

Arvonnassa palkintona on huikea uudistumispäivä parin viikon päästä täällä Vaasassa. Meikki ja hiukset Studioksessa. Lounas Frans&Nicolessa. Stailaus Doppissa. Mun mittapuullani kyllä aikamoinen voitto! Osallistuisin ite jos voisin :D Menossa mukana tämän(kin) jutskan Mastermind Ekojohanna. Nyt on vielä pari päivää aikaa osallistua. Olkaahan asialla!

Terkuin,
Sannis

Kuva: Studios
Malli: Emmi Kujansivu

37


Tänään on allekirjoittaneen syntymäpäivä. 37 tulee mittariin. Hassua jotenkin, koska oon jo pidemmän aikaa mieltänyt itseni nelikymppiseksi. Tasakymppiinhän on kuitenkin vielä kolme vuotta aikaa. Nyt se tuntuu pitkältä. Jälkeenpäinhän se on sitten vain yksi hujaus. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa jotenkin arvostaa ja elää hetkessä. Jotenkin sitä ymmärtää ihan eri tavalla, mitä on.

Meinasin kirjoittaa "Mitä on saanut" tai "Mitä on annettu". Aloin kuitenkin miettiä, että miksi me ollaan aina saatu ja miksi meille on annettu? Miksei sitä koskaan osaa ajatella, että "Mitä olen itse itselleni luonut". Tokihan meillä täällä ensimmäisessä maailmassa on hyvät lähtökohdat annettu ja ollaan etuoikeutettuja niin monella tapaa. Minäkin sain syntyä perheeseen, jossa ei koskaan tarvinnut pelätä vaikkapa väkivaltaa tai etsiä mutsia tai faijaa baareista keskellä yötä. Sain eväät, joiden tuloksena omaan hyvin vahvan oikeudentunnon. Osaan sanoa kiitos ja ole hyvä, osaan tervehtiä kaupan kassalla ja osaan ottaa muut ihmiset huomioon. Mun lapsillani on etuoikeus huikeisiin isovanhempiin. Mutta miksipä sitä ei voisi joskus vähän nostaa kissan häntää ja ajatella, että mulla on niin paljon, koska mä olen sen itse itselleni tehnyt ja luonut. Tuntuisko se liian ylimieliseltä? Suomalaisten pitää olla aina nöyriä ja kiitollisia. Ja sitä kirjoittaja kyllä hemmetti soikoon on, mutta tänään, edes yhtenä päivänä vuodesta otan kunnian  myös itselleni.

Mä olen 37-vuotias. Upeiden tyttärien äiti ja mahtavan miehen vaimo. Mulla on työ, jota rakastan enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Elämä, jonka olen rakkaiden ihmisten avulla ja tuella rakentanut muuttuu koko ajan, vuosi vuodelta paremmaksi. Välillä on niin raskasta, että tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta silloin ystävät ja läheiset muistuttaa olemassaolostaan ja siitä, mihin oikeasti pystyn ja mistä mut oikeasti on tehty. Silloin meikämuikkeli vetää kiltisti vanttuut takaisin käteen ja alkaa suuriin puuhiin. 

37 vuotta. Kaikki ei pysyneet matkalla mukana. Niin se vain menee. On helpottanut paljon, kun on ymmärtänyt, että osa ihmisistä on tarkoitettu kulkemaan vierellä vain osan matkasta. Niin sen kuuluukin mennä. On helpompi antaa anteeksi, muille ja itselle ja jatkaa matkaa. Ainahan ei pysty. Antaa anteeksi. Mutta tärkeäähän on kuitenkin tehdä rauha senkin asian kanssa. Mä olen tänään niin paljon vahvempi, kuin koskaan ennen.

Niin, että meneekö nyt jo liian hihhuliksi, vai? :D :D 

Hyvää tätä viikkoa! Kiitos, että olette mun elämässäni. Livenä tai siellä ruudun takana!
Sannis

lauantai 28. lokakuuta 2017

Shopping


Rokuan reissulla pysähdyttiin Ylivieskaan Kärkkäisellä. Oon pari kertaa tehnyt sieltä tilausta ja hetki sitten hain postilaatikosta nuo kivat pikkuvalot. Samassa paketissa oli tokaluokkalaiselle joululahjaksi Ripley's Believe it Or Not-kirja kahdella eurolla ja molemmille tytöille kivat aikuisten värityskirjat. Hinta oli euron kappaleelta. Siellä on nettikaupassa ihan jäätävä määrä tavaraa, joten hetken saa kulutettua siinä selaillessa.

Livenä kun oltiin paikan päällä, ei ollut oikein shoppailufiiliksiä, mutta minin pitkään toivoma herätyskello löytyi ja kaiken lisäksi vielä Ryhmä Hau-teemalla. Joulupukin pussiin taitaa sekin mennä. Mummulle ja mummalle tiedoksi, että meidän keittiön kaapille saa tulla sitten tyttöjen joululahjaostoksille :) Itelle ostin tuon ihanan korin. Joulukuusen sinne ajattelin laittaa. Kunhan nyt saadaan Halloweenit ensin kuitattua. 

Vitsit, että tuli eilen hyvä mieli lumen tuomasta valosta. Minikin kiersi kiskomassa kaikki kaihtimet auki. Vesisadetta on taidettu luvata, mutta vielä näyttää valkoiselta ainakin takapihalla.

Kivaa viikonloppua!
Sannis

perjantai 27. lokakuuta 2017

Things


En ymmärrä...
Matikkaa. Ilkeilyä.

Seuraavaksi ajattelin...
Jatkaa sohvalla hengailua.

Viime aikoina...
Oon ollut ihan rikki. Ja senhän oon aika hyvin tuonut myös esille :D Nyt alkaa toki helpottaa ja pari päivää fiilis on ollut nousussa, vaikka väsy on edelleen valtaisa.

En osaa päättää...
Mihin kaikkiin paikkoihin haluaisin matkustaa.

Muistan ikuisesti...
Lapsieni syntymän. Mun ja mister A:n häät. Sen yhden ihanan kesäaamun uimarannalla. Ne työkaverin yhdet kivat sanat. Sen, kun Aamu sai streptokokkibakteerin ihoonsa. Duunireissun Riminille. Joulut lapsuuden kodissa. Floridan matkan. Ja pari muuta juttua :)

Päivän paras juttu...
Se, että saan olla aamupäivän kotona. Ehditään minin kanssa hääräillä ja saan olla kotona, kun tokaluokkalainen tulee koulusta. Koti on sairastelujen jäljiltä ihan jäätävässä kunnossa ja nyt tuntuu, että olis voimaa edes vähän fiksailla.

Noloa myöntää, että...
Oon politiikasta ihan pihalla. En tiedä ministerejä enkä muitakaan herroja. Tosi noloa.

Viikko sitten...
Suurinpiirtein viikko sitten lähdettiin Rokualle hyvin epävarmoissa tunnelmissa.

Kaikista pahinta on...
Että Tommi on kuollut.

Salainen taitoni on...
Muuttaa paskat jutut hauskoiksi. Lukea ihmisiä vähän tarkemmin. Toki ehkä nää ei oo niin salaisia.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi...
Että Tommi saisi tulla kotiin.

Minulla on pakkomielle...
Milloin mistäkin. Välillä hilloista, välillä himmeleistä. 

Söin tänään....
En oo vielä ehtinyt syödä mitään. Kohta aion syödä paistettua kananmunaa ja leipää. Aamiaiset on viime aikoina olleet surkeita ja pieniä, kun ei oo vaan tehnyt mieli. Oon turvonnut, kuin pullataikina. Nyt ryhtiliikettä, enemmän polttoainetta lautaselle ja vettä koneeseen niin eiköhän taas kaksoisleuka edes vähän pienene.

Ärsyttävintä on...
Epärehellisyys. Epäreiluus.

Tekisi mieli...
Laittaa jo joulua nyt kun tuli lunta.

Minusta on söpöä...
Kun tytöt peittelee nallukoitaan sänkyyn nukkumaan.

Hävetti...Kun jäin nuorena kiinni kaupasta varastamisesta. Se oli jotain niin järkyttävän noloa ja kamalaa.

Olenko ainoa, jonka mielestä...
Enkelinsiivet lapsilla kuvaus- tms. rekvisiittana on jotenkin tosi inhottavat?

FriYAY!
Sannis